Blogi

• 
  Kirjoitettu 24.07.2020    

  Kommentit (0)
  Yksinyrittäjän unelmia: kunpa joku arvioisi, korjaisi ja saisi minut venymään parempaan

  Kevättalvi 2016 oli jännittävää aikaa. Toteutin tuolloin opinnäytetyöni aineistoksi tarvittavia asiantuntijahaastatteluita, kun vertailin eri sairaanhoitopiirien tapoja tehdä omia henkilöstölehtiään. Olin ollut viestintäharjoittelijana paikallisella keskussairaalalla ja löytänyt täkäläisen lehden kehitystyöstä itselleni oppariaiheen. Halusin tavata kolmen eteläisemmän yliopistosairaalan viestintäihmisiä ja kuulla miten heidän lehtensä toteutettiin.

  Luulen, että noina opparin työstämisen aikoina minussa alkoi itää yrittäjyyden siemen. En silloin vielä tiennyt sitä, mutta kun tarkastelen kulkemaani urapolkua ammattikorkeakouluajoilta näihin päiviin, olen ottanut ammatillisia kasvupyrähdyksiä erityisesti niissä hetkissä, kun olen saanut istua alas ja vaihtaa näkymyksiä itseäni kokeneempien kanssa. Opinnäytetyön teko ja työskentely sairaalalla oli näistä kohtaamisista tehty.

  Vuodet vierivät ja ajatus omasta yrityksestä kävi mielessä tämän tästä. Tein projektiluontoisia kirjoitustöitä ja niiden tulo ja meno sopi hyvin elämääni. Siirsin yrityksen perustamista aina tuonnemmas; kai tutusta ja opitusta poikkeaminenkin alitajuisesti jännitti. Etsin vielä vähän itseäni ja aloitin syksyllä 2019 ohjelmointiopinnot. Luokkakaavioita piirrellessäni ja sql-lausekkeita kirjoitellessani minulle taisi kirkastua, ettei yrityksen luotsaaminen olisi tietokannan rakentamista kummoisempaa: vaikean kuuloista, mutta perustoiminnoiltaan varmaan ihan simppeliä. Maalailin erilaisia visioita ja tuumasin, että kompuroisinpa sitten koodaamisessa tai yrittäjyydessä, niin joko ylempi järjestelmäasiantuntija tai kirjanpitäjä osaisi melko todennäköisesti auttaa. Tahkosin opintoni maaliin, soitin sisuuntuneena yritysneuvojalle ja kerroin tarvitsevani apua, koska en tiennyt mitään yrittämisestä. Onneksi siellä tiedettiin.

  Liiketoimintasuunnitelmaa koostaessani jouduin pysähtymään ja pohtimaan mikä tekisi juuri minusta kilpailijoitani paremman. Kysymyksen pyörittely tuntui hirveän epämiellyttävältä, koska totuushan on, etten ole ketään parempi. Jos kaikki työkseen kirjoittavat laitettaisiin yhteen ja samaan paikkaan, heitä olisi armeijallinen. On sekä toimittaja- että yrittäjäurani aamu ja olen vasta astunut heidän historialliselle maaperälleen. Tulevaisuudessa, kun olen ollut alalla vaikka 15 vuotta, tulen yhä oppimaan uutta sekä vanhojen konkareiden että vasta koulunsa käyneiden nuorten idealistien ajatuksista ja teoista.

  Ammattikirjoittajana koen, että kilpailijoista erottautumista tärkeämpää on vilpitön halu tutustua omiin kilpailijoihin - ei kenenkään asiakkaita viedäkseen, vaan luovasta työkulttuurista oppiakseen. Kirjoitan kuin elämän mittaista opinnäytetyötä, jossa sairaanhoitopiirien henkilöstölehtien tutkiskelu on vaihtunut työtapojen benchmarkingiksi muiden sisällöntuottajien kanssa. En voi tehdä luotettavaa itsereflektiota ja tulla joksikin vain asiakkailta saadun palautteen kautta.

  Valtaosa kirjoitustyöstä on yksinäistä puurtamista ilman työyhteisön tukea. Voisiko yksinyrittäjä rakentaa ympärillensä yhteisön omista kilpailijoistaan? Voisivatko kirjoittajat olla toinen toisilleen kuin viiloja, jotka mentoroiden ja rakentavasti kritisoiden hioisivat toisensa entistä särmikkäämmiksi?

  Inhoan oikeastaan koko sanaa kilpailija. Saisiko sanoa mielummin kollega?

  Anna Lehtivuori
  Ammattikirjoittaja ja yrittäjä
  A. Lehtivuori Oy
  anna.lehtivuori@gmail.com

   

   

   

    Takaisin

  0 kommenttia:

  Kommentoi:

  Lähetä